| |
Syksyn pelit
("Syksyn sävel", Ari)
Tuho alkaa tesujista, elo onkin kuolemista.
Pane kivet kuppiin, ollaan hiljaa.
Uuteen peliin haastan sinut,ja jälleen kerran murskaat minut.
Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa.
En ilosta itke, en surusta itse, jos itken, niin itken muuten vaan,
ja tenukin pelaan ennenkuin huomaatkaan.
Hänet voitin mä kerran, mutta sua en vielä kertaakaan,
joten ole mulle vähän aikaa hän.
Haastan sinut uuteen erään, milloin unestani herään
Nyt on lokakuu, ja minusta näkee sen.
Kun kiven pelaan lautaan, matkalla se on jo hautaan,
vaikka itse sitä usko en.
En ilosta itke, en surusta itse, jos itken, niin itken muuten vaan,
ja tenukin pelaan ennenkuin huomaatkaan.
Hänet voitin mä kerran, mutta sua en vielä kertaakaan
joten ole mulle vähän aikaa hän.
|